Pelipäivän vieraana: Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen sihteeri Sanna Hult – yli kolmen vuosikymmenen tarina Leijonien kulisseista

• play_arrow

  SANNA HULT (toim. Jani Saari)
  Leijonien sihteeri

Kiekkoradion Pelipäivän vieraaksi saatiin tällä viikolla henkilö, jonka panos miesten jääkiekkomaajoukkueen menestykseen on ollut korvaamaton – vaikka hänen nimensä ei useinkaan näy otsikoissa. Suomen miesten maajoukkueen sihteeri Sanna Hult on ollut mukana kaikissa Leijonien mitaliturnauksissa aina 1980-luvun lopulta saakka, ja hänen työnsä muodostaa merkittävän osan joukkueen arjen sujuvuudesta.

Hult kuvaa omaa rooliaan osuvasti: jos kaikki toimii, kukaan ei huomaa hänen olevan olemassa – mutta jos jokin menee pieleen, sen kyllä huomaa. Hänen vastuulleen kuuluu laaja kokonaisuus matka- ja tapahtumajärjestelyistä aina pelaajien arjen käytännön asioiden koordinointiin. Lentojen ja hotelli­varausten lisäksi hän huolehtii aikatauluista, pelaajaliikenteestä ja turnausten logistisesta kokonaisuudesta.

”Perusasiat, kuten lennot, hotellit ja jäävuorot, ovat vasta alku. Todellinen työ alkaa vasta niiden jälkeen”, Hult toteaa.

Pitkä ura alkoi sattumalta Calgaryn olympialaisista

Hult päätyi mukaan maajoukkueen polulle vuonna 1988 Calgaryn olympialaisissa, aluksi vapaaehtoistehtäviin. Sattuma ja oikea paikka oikeaan aikaan avasivat tien kohti Leijonia, kun Suomen joukkueen attasea Esko Paltanen pyysi Hultia mukaan joukkueen tehtäviin. Kokemus osoittautui merkittäväksi – ja johdatti lopulta elämäntyöhön.

Suomeen palattuaan Hult löysi tiensä Jääkiekkoliittoon vuonna 1989. Alkuperäinen aikomus oli viipyä pari vuotta ennen paluuta Kanadaan, mutta työt maajoukkueen parissa veivät mukanaan. Nyt takana on 37 vuotta Leijonien kulisseissa.

Sukupolvia ja tuhansia tarinoita

Hult on nähnyt useiden pelaajasukupolvien kasvun Pohjola-leiriltä aina maajoukkueen huipulle asti. Hän muistaa monet nykyistenkin pelaajien lapsuuden Vierumäen kesäleireiltä – ja kertoo, että osa heistä on sittemmin jo itse jääkiekkoeläkeläisiä.

Pohjola-leiri onkin ollut hänelle yksi työn mielekkäimmistä vuosittaisista etapeista. ”Siellä olen nähnyt satoja ja taas satoja nuoria pelaajia. Kaikista ei tule huippuja, mutta moni kulkee koko maajoukkuereitin.”

Vaikka vuosikymmenten varrella pelaajista ei ole muodostunut suurta kaverijoukkoa, muutamien kanssa yhteys on säilynyt läheisenä – nykyisin usein ravihevosten merkeissä, yhteisen harrastuksen kautta.

Työn arkea ja erikoisia tilanteita

Sihteerin työ on vaatinut vuosien saatossa valppautta ja nopeaa reagointikykyä. Hult kertoo naurahtaen tuoreesta esimerkistä, jossa pelaajat päätyivät hänen pakettiautonsa kyytiin matkalla jääharjoituksiin, kun heidän kuljetuksensa rengas hajosi kesken matkan.

”En uskonut, että ne oikeasti tulisivat siihen koirapakettiautoon, mutta kyllä ne tulivat – pitkät pojat polvet suussa”, Hult muistelee.

Ikimuistoisia hetkiä – ja myös katkeria pettymyksiä

Hultille yksi uran suurimmista elämyksistä on edelleen vuoden 1995 maailmanmestaruus, jonka tunnelman hän muistaa viimeistä yksityiskohtaa myöten. Hän kertoo, kuinka Helsingissä kisahallin päädyssä vallinnut ilmapiiri oli ”sanattoman uskomaton”, ja miten kaupunki täyttyi hetkessä juhlivista ihmisistä.

Myöhemmät mestaruudet – sekä olympiakulta – ovat yhtä lailla olleet ammatillisia huippukohtia. Työ ei kuitenkaan pääty pokaalin nostoon: finaalien lähestyessä taustajoukot valmistautuvat jo mahdollisiin juhliin, vaikka osa ei haluaisikaan puhua voitosta etukäteen.

Mutta kaikki vuodet eivät ole olleet juhlaa. Hult kertoo, että hopeisiin päättyneet finaalit ovat monesti kirpaisseet syvältä.

”Pettymys menee aina syvälle – ei vain pelaajilla, vaan myös taustajoukoilla. Aiemmin olin itsekin nuorempana mukana tuntemassa sen tosi voimakkaasti.”

Kolme vuosikymmentä muuttuvaa kiekkomaailmaa

Hultin työ on muuttunut huimasti sitten 1980-luvun. Ennen matkarahat jaettiin pelaajille kädestä käteen kirjekuorissa, ja turnausohjelmat koottiin käsin pieneen vihkoon. Teknologian murros on helpottanut paljon – mutta työn ydin on pysynyt samana: varmistaa, että joukkue voi keskittyä olennaiseen.

Hultin mukaan hänellä on vielä yksi kausi jäljellä ennen kuin tehtävät siirtyvät seuraajalle. Vuosikymmenten mittainen ura on jättänyt jälkeensä valtavan määrän tarinoita, ystävyyksiä ja yhteisiä hetkiä – sekä ennen kaikkea kiitollisuuden siitä, että on saanut olla mukana rakentamassa Suomen jääkiekkohistoriaa.