Teemu Sipilä maalaa maalivahtien tarinat maskeihin

• play_arrow

  TEEMU SIPILÄ (toim. Pasi Vainionperä)
  Haastattelu 13.1.2026

Urjalasta kotoisin oleva Teemu Sipilä on taiteilija, joka yhdistää jääkiekon ja kuvataiteen maalaamalla maalivahtien maskeja. Tammikuussa 2026 hänen pajallaan ei ole hiljaista.

– Ei mitään ihmeitä, työntäyteistä alkuvuotta mennään. Maskihommaa ja pari isompaa projektia on heti luvassa tähän uudenvuoden alkuun, Sipilä kertoo.

Vaikka hän maalaa myös karting- ja moottoripyöräkypäriä, kännykän kuoria sekä yksittäisiä tauluja, suurin osa työstä liittyy nimenomaan maskeihin. Sipilän mukaan noin yhdeksänkymmentä prosenttia maalaustöistä on jääkiekkomaalivahtien maskeja.

Lapsuuden kiinnostuksesta ammatiksi

Sipilän tie maskimaalariksi alkoi jo lapsuudessa, sillä maalivahdit kiehtoivat häntä pienestä pitäen. Hän piirsi heitä, seurasi peleissä ja keräsi erityisesti jääkiekkomaalivahtien kortteja.

– Oon ihan pienestä pitäen tykännyt maalivahdeista hirveästi. Katulätkää pelattiin ja rupesin jo silloin maalaamaan omaa maskia, hän muistelee.

Harrastus muuttui vähitellen työksi, mutta todellinen käännekohta tuli vuonna 2014, kun Sipilä pääsi maalaamaan Noora Rädyn maskin Sotšin olympialaisiin. Räty etsi suunnittelijaa sosiaalisessa mediassa ja Sipilä vastasi.

– Olen sanonut Noorallekin, että olen ikuisesti kiitollinen. Se projekti lähti niin isosti näkyville, että sitä kautta tämä työ oikeasti käynnistyi, Sipilä sanoo.

Yksilöllinen prosessi jokaiselle maalivahdille

Maskin maalaus alkaa aina yhteydenotosta ja keskustelusta. Osa maalivahdeista tietää tarkalleen, mitä haluaa, osa antaa taiteilijalle enemmän vapautta.

– Se on tosi yksilöllistä. Joillain on tarkat visiot, toiset lähettää vain muutaman kuvan ja toiveen tunnelmasta, Sipilä kuvailee.

Yllättävän usein myös juniorimaalivahdit lähestyvät myös valmiiden piirrosten kanssa. Sipilän mukaan se on tavallaan helppo ja hieno lähtökohta.

Sipilä ei tee tarkkoja luonnoksia paperille, vaan kuvat syntyvät usein suoraan maskiin. Ideat voivat elää vielä maalausvaiheessa.

– Matkan varrella saattaa tulla uusia ajatuksia, että lisätään vielä jotain. Se riippuu ihan maskista.

Tyyli elää, mutta käytännöllisyys ratkaisee

Vuosien varrella maskien visuaalinen tyyli on vaihdellut. Sipilän mukaan äärikokeilujen jälkeen on palattu enemmän klassisiin ratkaisuihin.

– Käytiin jossain vaiheessa tosi pitkällä. Oli pimeässä hohtavia ja lämpötilan mukaan muuttuvia juttuja. Mutta eihän niistä kaukalossa oikeasti saa irti mitään, hän sanoo.

Nykyään arvostetaan jälleen selkeitä, tarinaa tukevia kokonaisuuksia. Samalla liigatasolla mukaan tulevat mainosvaatimukset, jotka rajaavat ilmaisua. Sipilän mukaan mainokset rajoittaa mutta tuo myös haastetta. On pakko miettiä, miten mainos istuu maskiin niin, ettei se vie kaikkea muuta mukanaan.

Muistettavia hetkiä ja katse tulevaan

Uransa mieleenpainuvimmiksi töiksi Sipilä nostaa olympiamaskin lisäksi ensimmäisen maskin, jonka hän teki Juha Metsolalle.

– Olin hänen faninsa, ja kun sähköpostiin tuli viesti, että soitatko, tarvitsisin maskin… se oli aika kova hetki, Sipilä muistelee.

Tulevaisuudessa haaveena siintää NHL, vaikka Sipilä suhtautuukin siihen maltillisesti.

– Olisihan se siistiä, mutta jos sinne ei ikinä pääse, niin sitten ei pääse. Ehkä enemmän haaveilen siitä, että voisin tehdä joskus jotain isompaa myös maskien ulkopuolelta, hän pohtii.

Yksi asia on varma: Urjalassa syntyy jatkossakin maskeja, joissa yhdistyvät taide, tarinat ja maalivahdin persoonallisuus – juuri se, mistä Teemu Sipilä ja Teme Designs tunnetaan.